angst.. sori

Kertoisin teille mun päivästä, sillä oon tehnyki jotain. Mut mua ei huvita puhua siitä, mulla on "asiaakin". Tästä tulee angstipotaus, joten varotan teitä.
     Mulla oli syksyllä juttua yhen jätkän kanssa. Sit se vaan alko ignooraamaan mua tossa joulun alla. Se tuntu pahalle, ja lopulta se kaatu. Siitä ei koskaan tullut mitään vakavaa suhdetta, ei ainakaan sille. Mulle siitä jätkästä tuli kuitenkin tärkee.
    Muutama viikko takaperin se kuitenkin otti muhun yhteyttä, ja olin tosi hämilläni. Mulla oli koko ajan ollu tunteita sitä kohtaan. Tosin ne ei enää ollu niin vahvoi, mutta kun se rupes puhuun mulle, mulle tuli joku sisäinen tunneryöppy. En tienny mitä ajattelisin, olin ilonen, surullinen, alentunut ja hämmentynyt yhtä aikaan.
    Oltiin nyt hetki juteltu ihan normaalisti, vähän tietty epävarmana. Nyt se pari päivää on jo ruvennu ignooraamaan mua. Parin päivän sisään tullut vastannu vaan pariin viestiin ja ollu tosi etäinen. Tänään se teki asian selväks, raukkamaisesti, mutta kumminkin. Se esti mut facebookissa, mikä on musta aika selvä merkki että en enään merkitse sille mitään.
    Pakko myöntää, että aluks käyttäydyin sitä kohtaan aika tylysti, kun se rupes jutteleen mulle. Mut oon tosi usein vastaavissa tilanteissa hykkäävällä asenteella, mutta sellanen mä oon, ja mun mielestä mulla oikeestaan oli oikeus siihen. Ei sillä ois ollu oikeutta tulla sillein pyyteleen mua takasin. But still..
    Tiiän et aattelet nyt et joo, hirvee juntti. Mut tää ny ei oo sillei yksinkertasta. Oon niin heikko ja luotan liian helposti vääriin ihmisiin. Ei saatana mua vituttaa sekä mun että sen käytös. Oon niin hyökkäävä ja se ailahteleva.
fuck.