Mun piti mennä tänään Lauralle kisahoitajaks, mutta eipä meitä siel näkyny. Sen sijaan käytiin syömässä pitkästä aikaa rasvasta mäkki ruokaa, ja kuvailtiin ympäri keskustaa. Tulokset näkyvät tossa gansta-kuvassa. No ei, mutta syy, miks me heppailun sijaan lihotettiin itteemme ja kuviltiin jälleen kerran on seuraava: Laura ei saanu ketään vetämään koppia.
Mutta ei se mieltä tietenkään lannistanu! Ei muutenkaan oltu nähty Lauran kanssa jussin jälkeen, niin ihan hyvä vaan hengailla ja nauttia elämän pienistä iloista, niinkun puolipilvisestä mutta lämpimästä säästä, irtokarkeista, ihanista ihmisistä ja hiljasuudesta. Välillä on ihanaa olla koko ajan menossa johonkin ja on niin kivaa hengata isossakin porukassa ja pitää hauskaa. Sitten kun saa olla rauhassa, niin muistaaki kuinka kivaa on vaan olla.
Tässä on vähän kuvaa mun tuhottoman kauniista fledasta, joka ei missään nimessä ole kirjava tai väärän värinen vaan just sellanen mitä oon aina himoinnut. (huomatkaa sarkasmi) Kyllä sen huomaa että kotikonstein oon yksin lähteny taikuroimaan tätä pehkoa, mutta ei se maailman loppu oo. Muutaman päivän kun kärsin näillä, niin saapuu tiistai ja sen mukana pelastus.
Toi letti häiritsee mua nyt niin paljon, että on tää teksti alkaa tökkiä ja pahasti, joten jälleen kerran, jätän hyvän tekoselityksen oheella postauksen tekstiosuuden kesken, ja jatkan kuvilla. Mutta hejdå!
 |
| välillä voi käydä näinkin.. |
 |
| viitsi vitsi |
haha ihanii kuvii ;)♥
VastaaPoistahih, kiitos milla♥
Poista