aamut on perseesta

Herääminen on nykyään mulle helvettiä. Maanantaina herääminen oli vaikeeta, ja tiistaina yliluonnollisen vaikeeta, jonka takia meinasin myöhästyä. Vaan enpä myöhästyny. Ihan perseestä, kun viikko alkaa kuuden herätyksillä, ja ysin aamut on vasta keskiviikkona ja torstaina.

Mä vaan en oo aamuihmisiä, en oo ikinä ollukkaan. Jos koulut alkais joka aamu kymmeneltä, niin se olis hyvä. Mulle se oli ok, että koulut alkais kymmeneltä ja päättyis neljältä. Vaikka se olis iltapäivästä pidempää, se ois kaks tuntii lisää unta aamusin, ja munkin aamut alkais ilosemmin. Ei ihmistä oo luotu heräämään turhan aikasin!

Mutta ilosimpiin asioihin! Maanatnaina Ella tupsahti meille iltapäivällä, ja chillattiin koko päivä. Leivottiin, käytiin lenkillä ja puhuttiin. Ei kummempaa, eikä sen aina tarvii ollakkaan.

kesän alusta

Tiistaina olin ratsastamassa, ja samallaista jumppasarjaa halkasijalla Tatankalla. Suurin osa hypyistä oli silti aika velttoja, ja nyt kun kuvaajakin oli paikalla, huomas ihan selkeesti että ponilla oli jalat ihan solmussa. Mutta paremmin se meni tällä kerralla, kun luottamus on vähän kohonnut molemmin puolin, eikä Tatanka kieltäny kertaakaan. Vaikka aaltoeste ekalla kerralla olikin aika hurja, epäröintien jälkeen mentiin yli!

Keskiviikkona saatiin Niian kanssa  viimeisetkin nimet TET-papereihin. Ekalla viikolla meen paimentaan muksuja ala-asteelle, mikä on mun mielestä niin herttasta! Tokalla viikolla taas meen Artemis-nimiseen City Spahan. Innolla odotellen!


kuvien määrä on tässä postauksessa huima, ja nääkin mitä täälä on, on vanhoja. Anteeks siitä, kameraan en oo koskenutkaan, mutta hirvee himo postata jotakin, koska viimeks ilmottelin ittestäni viikonloppuna.

 ♡:llä Heini