äijä salee sluibaa

Meillä oli tänään liikuntapäivä koulussa, joka tarkottaa ratsastajatyttöselle vapaapäivää. Vaihtoehtoina olis ollu kävelyy, zumbaa, uintia, keilausta ja vaikka mitä, mutta mä olin ratsastamassa. Mulla olis normaalistikin ollu illalla tunti, joten sain nukkua pitkää ja sluibaa koko päivän! Siitä siis kaikki ilo irti, ja menin Niialle yöks, joka oli kans ratsastamassa.

Meillä oli siis kuudelta tunti, ja menin Tatankalla, jolla en ollu menny piitkään aikaan. Mutta hepsu oli toosi rauhallinen ja yllättävän tasanen koko tunnin ajan, vaikka hypättiinkin. Tai no, hypättiin ja hypättiin, suurin osa esteistä oli alle puolenmetrin. Mutta sehän ei haitannu, koska tää oli eka hyppäri Tatankalla, ja se osaa olla ihan sika vaativa!

Sain kyllä positiivista palautetta, mutta iten en ollu yhtään tyytyvääinen. Hypyt oli jotenkin tosi velttoja, puomit kolisi alas useestikin, kääntymiset halkasijalle ei onnistun, ja mun jalat meni ihan solmuun. Mutta Tatanka ei pukitellu eikä riehunu, niin pitäis sitä tyytyväinen olla..

Kun lähettiin polkeen kotiin, soratiellä koment´sin että stop-tykkänään, tästä mä haluun kuva, ja innostuin kuvailemaan pellolla. Nyt tietää, että syksy on virallisesti tullu, koska viljapellot muuttu sänkipelloiks, ja ilta rusko on kauneimmillaan.

Taiteellisia kuvia, eiks nii? Tosta alemmasta kuvasta voi päätellä mun sillarin vuosimallin, ja sen, millasta tuskaa sillä on noine renkaineen polkee useempaa kilsaa.

Niin kun mä joskus vihjasinkin, niin mun letti on taas vaihtanu väriä. Kun värjäsin punasiks, tiesin, ja olin sata varma, että palaisin takasin  tummann, tosin en uskonu sen tapahtuvan ihan näin nopeesti.

 ♡:llä Heini